Miksi jotkut julkisuuden henkilöt ovat jatkuvasti negatiivisten uutisten keskiössä? Ja pian metsä alkaakin vastaamaan mitä sinne medioiden kautta huudetaan. Eli, sitä saa mitä tilaa.
Julkisuuden henkilöiden, kuten Helena Koivun ja Jalotiinana tunnetun, toistuva esiintyminen negatiivisissa uutisotsikoissa ei ole sattumaa.
Ilmiön taustalla on yhdistelmä yksilöllisiä toimintatapoja, median toimintalogiikkaa ja yleisön reaktioita.
Tietyt julkisuuden henkilöt, kuten Helena Koivu tai Jalotiina, saattavat tietoisesti tai tiedostamatta ruokkia kohuja. Heidän toimintansa -- esimerkiksi provosoivat some-päivitykset, kiistanalaiset lausunnot tai elämäntapaan liittyvät skandaalit -- tarjoaa mediataloille raaka-ainetta, joka herättää huomiota.
Jotkut henkilöt voivat käyttää kohuja tietoisesti pysyäkseen relevantteina, sillä jatkuva näkyvyys, vaikka negatiivinen, pitää heidät yleisön mielissä.
Toisaalta, toiset saattavat ajautua kohuihin elämäntilanteensa, kuten henkilökohtaisten ongelmien, vuoksi, mikä tekee heistä helppoja kohteita sensaatiohakuiselle medialle.
Iltapäivä- ja juorulehdet, kuten Suomessa Seiska tai Iltalehti, elävät klikkauksista ja myynnistä. Negatiiviset uutiset myyvät, koska ne vetoavat ihmisten uteliaisuuteen ja tunteisiin, kuten järkytykseen tai moraaliseen närkästykseen.
Skandaalit, kuten riidat, oikeusjutut tai julkkisten henkilökohtaiset ongelmat, ovat helppo tapa saada lukijoita. Lehdet usein liioittelevat tai yksinkertaistavat tapahtumia luodakseen dramaattisia otsikoita, jotka houkuttelevat klikkaamaan.
Esimerkiksi Helena Koivun tai Jalotiinan tapaukset tarjoavat jatkuvaa materiaalia, koska heidän elämänsä tuntuu tarjoavan loputtomasti negativisia käänteitä, joita media voi hyödyntää, kuten muutamasta googletetusta otsikostakin voi jo päätellä:
- Tältä näyttää Helena Koivun ulosottorekisteri
- Helena Koivu lähti Viroon – kohtasi vastoinkäymisiä: "Harmittaa tosi paljon"
- Helena Koivulta tiukkaa tekstiä: ”En ole unohtanut”
- Helena Koivu heräsi kammottavaan aamuun – taas uusia vastoinkäymisiä
- Helena Koivulta väkevä avautuminen: "Kaikki se kuuluu edelleen minulle"
Kun negatiivisia uutisia toistetaan jatkuvasti, yleisö voi alkaa kokea ärsytystä tai suoranaista vihaa näitä henkilöitä kohtaan.
Tai sitten vain pelkästään siitä, että ämmä sai miljoonan avioerossa, hassasi sen ja kerjää / yrittää kiristää lisää, ja monen mielestä se loppu on sitten sellainen kuin sellaisella ihmisellä tuleekin olla -- kakkainen!
Osittain tämä johtuu median tavasta esittää asiat mustavalkoisesti: julkkiksesta luodaan helposti 'roisto', jota on helppo kritisoida.
Sosiaalinen media vahvistaa tätä ilmiötä, kun ihmiset purkavat tunteitaan kommenteissa ja jakavat artikkeleita, joissa julkkiksia arvostellaan.
Esimerkiksi Jalotiinan provosoiva esiintyminen tai Helena Koivun toistuvat kohut voivat saada yleisön tuntemaan, että nämä henkilöt "etsivät huomiota" väärällä tavalla, mikä ruokkii vihamielisyyttä.
Lisäksi ilmiöön liittyy psykologinen puoli: ihmiset kokevat oikeutusta tuomita toisia, kun media tarjoaa siihen jatkuvasti aihetta.
Negatiivisten uutisten kierre on itseään ruokkiva prosessi, eli lopulta metsä vastaa mitä sinne median kautta huudetaan.
Julkisuuden henkilöiden toimet, median sensaatiohakuinen uutisointi ja yleisön reaktiot muodostavat noidankehän, jossa kohut pitävät yllä toisiaan.
Helena Koivun ja Jalotiinan kaltaiset hahmot päätyvät toistuvasti otsikoihin, koska heidän tarinansa myyvät, ja media hyödyntää tätä armotta. Yleisön viha syntyy, kun kohut toistuvat ja henkilöistä muodostuu karikatyyrejä, joita on helppo inhota.
Tämä ilmiö ei ainoastaan polarisoi keskustelua vaan myös osoittaa, miten media ja yleisö yhdessä rakentavat julkkisten narratiivia -- hyvässä ja pahassa!
Huonosti menee, mutta menköön, koska sitä saa mitä tilaa!
Aina Simonen
